Veranta

10.10.2007

Verantaremonttia meidän ei oikeastaan pitänyt edes tehdä. Yksi sen kulmista oli painunut, ja mokomanhan nyt oikaisee tunkin avulla melko helposti. Väärin meni; näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut kerralla purkaa koko veranta ja rakentaa sitten uudelleen. Aikaa ja vaivaa olisi säästynyt aika paljon.

Homma alkoi sillä, kun irroittelin listoja suoristustoimenpiteen tieltä. Alaosan naulat päästivät irrotessaan aivan vääränlaisen äänen. Sen sijaan, että ne olisivat kirskahtaneet normaalisti, ne vain tuhahtivat kevyesti. Sen vuoksi irroitin pari alinta paneelilautaa ja todellinen tilanne alkoi hahmottua: verannan etuseinän alaosan tukiparrut olivat lahonneet lähes läpi asti. Olisi ollut vain (lyhyen) ajan kysymys, milloin ne olisivat pettäneet kokonaan painon alla.

Pelästyin tilannetta melkoisesti, koska veranta oli suunnilleen saman ikäinen kuin päärakennuskin. Koska päärakennuksen julkisivun paneelit olivat pehmenneet muutenkin huonoon kuntoon (kiitos niiden pintaan vedetyn lateksimaalin), purin saman tien myös niitä pois talon alaosasta. Itse talon kosteussulut oli kuitenkin asiallisesti tehty. Hirret olivat todella hyvässä kunnossa jopa riskipaikoista (kuten ikkunan alta).

Mielenkiintoinen havainto oli se, että päärakennuksen hirsissä oli siirtomerkinnät. Koska 1940-luvulla ei talopaketteja vielä kai tunnettu, talo on siis luultavasti siirretty jostain muualta. Tarkoituksenamme onkin selvitellä jossain välissä talon historiaa.

Päärakennuksen julkisivun panelointi uusittiin kokonaan, muut seinät ovat onneksi paremmassa kunnossa. Koetimme säilyttää materiaalit saman oloisina kuin ne olivat olleetkin, siis mitään lisäeristyksiä ei tullut minnekään. Verannan sisäpaneelinkin säilytimme perinteisenä vaakapaneelina, kuten se oli ollutkin.

Alkutilanne; painunut kulma lastenvaunujen takana piilossa.

Etureunan kahdesta kahdeksantuumaisesta hirrestä oli kantavaa puuta jäljellä parisen senttiä. Syynä vaurioon oli ilmeisesti se, ettei betonin ja puun väliin oltu muistettu laittaa kosteussulkua, ja 60 vuodessa oli maasta nouseva kosteus sitten tehnyt tehtävänsä.

Lattialaudat olivat hyvässä kunnossa. Ne piti kuitenkin purkaa pois työskentelyn tieltä. Myöhemmin niistä tehtiin uudet portaat.

Käytännössä kaikki kantavat rakenteet jouduttiin tekemään uudestaan, myös sivuseiniltä.

Kun alaosa alkoi olla valmis, oli aika vaihtaa kattopellit, jotka oli asennettu kai vasemmalla kädellä. Peltien alta paljastuneet kattotuolit osoittautuvat nekin huonokuntoisiksi. Niinpä myös koko katto purettiin pois ja tehtiin uusi. Uusi katto tuli huovasta, jonka alle tuli raakaponttilauta - nyt uskaltaa useampikin mies olla katolla samanaikaisesti.

Alkaa jo näyttää valmiilta, lasit puuttuvat vielä verannan ikkunoista. Paneeli jätettiin perinteisten oppien mukaisesti vielä maalaamatta, niiden pitää ensin seistä ainakin vuoden yli. Jälkikäteen arvioituna veranta on tehty kokonaan uusiksi, mutta päärakennuksessa ainoastaan vaihdettu lahot osat ulkopaneelista. Molempiin osiin tuli tuulensuojaksi perinteinen tervapaperi, ja päärakennuksen hirsien väliin tilkittiin hieman lisää pellavaa.

Ikkunan pokat ja karmit ovat alkuperäiset (tässä tosin vielä pohjamaalissa). Ne olivat paljon paremmassa kunnossa kuin aluksi vaikutti. Puuta ei tarvinnut vaihtaa juuri yhtään, vaan vanhan maalin poistaminen ja uudelleenmaalaus riittivät korjaavaksi toimenpiteeksi.

...takaisin...